tiistai 5. joulukuuta 2017

Suomi 100 ja Hondurasin kuulumiset

“Joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle.”

Nyt en oikein löydä sanoja kuvaamaan tämän hetkisiä tunteitani ja ajatuksiani. Halusin kuitenkin sanoa jotain. Niin monesta asiasta voimme Suomessa olla kiitollisia.

Listasin jokusen niistä:

Koulutus, turvallisuus, terveydenhuolto, luonto, mahdollisuus ekologisiin valintoihin, sananvapaus, uskonnonvapaus, korruption vähäisyys, toteutuva demokratia, tasa-arvo, julkiset palvelut, sosiaaliturvajärjestelmä, lämpimät sisätilat, toimivat tietoliikenneyhteydet, puhdas juokseva vesi, työn järkevyys, hygieniataso, hiljaisuus, ei luonnonkatastrofeja, rauha.

Vaikka olen kai aina ollut tietoinen siitä, miten erilailla asiat muualla maailmassa ovat, niin en varmasti koskaan osaisi olla kaikesta niin kiitollinen, jos en olisi itse muuta nähnyt. Minulta on täällä useasti kysytty, mikä Suomessa on erilaista kuin täällä. En tiedä, miten muuten voisin siihen vastata kuin, että ihan kaikki. Täällä kaikki tuntuu olevan toisin. En kuitenkaan halua verrata maita keskenään. Olen monesta asiasta Suomessa todella kiitollinen, mutta niin olen myös täällä. Itku meinaa tulla ja välillä tuleekin, kun niin moni asia tuntuu niin epäreilulta. Olen samaan aikaa tosi kiitollinen kaikesta saamastani, mutta myös surullinen niiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta paljoonkaan.

Tässä vähän Hondurasin kuulumisia. Pari artikkelia onnistuin löytämään myös suomeksi.

Jälkimmäiseen juttuun korjauksena, että mitään tarkastuslaskentaa ei ole suoritettu. Viimeiset tulokset saatiin maanantaiaamuna 4.12. Niiden mukaan nykyinen presidentti sai enemmän ääniä, mutta voittajaa ei ole julistettu. Vaalivilppiä epäiltiin jo neljä vuotta sitten, kun istuva presidentti tuli valituksi, mutta nyt ihmiset ovat saaneet tarpeekseen eivätkä suostu tähän enää, vaan vaativat tarkastuslaskentaa ja nykyisen presidentin väistymistä.

Ulkonaliikkumiskiellon aikaa muutettiin tiistaista 5.12. alkaen. Tällä hetkellä se on 20.00-5.00, mutta normipoliisi ja osa militaaripoliiseista ovat jo sanoneet, etteivät he enää tottele presidentin käskyjä vastustaa mielenosoituksia ja ihmisten vapaata liikkumista, koska se on taistelua omaa kansaa vastaan, jotka vain vaativat maalleen oikeutta.

Olen siis ihan turvassa. Olen kyllä pääkaupungissa tälläkin hetkellä, mutta en ole osallistumassa mielenosoituksiin, enkä rikkomassa ulkonaliikkumiskieltoa, joten ei hätää. Joka ilta lähetän paikalliselle ICYE:lle viestin, että olen kotona, tänäkin iltana. Aika tavallista täällä elämä muuten on.

Tänä vuonna päässäni soi vähän toisenlainen joululaulu.
Siinä muun muassa vaaditaan istuvan presidentin väistymistä ja halutaan presidentti ja muut päättäjät, joiden aikana sairaalasta saa jauhojen sijaan ihan oikeaa aspiriinia ja joille hurraamisesta ei tarvitse maksaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti