Ensimmäiset kuusi kuukautta kuvina

Orientaatioviikot

Noin puolenyön aikaan saavuin Hondurasiin ja vietin sen yön sekä vielä seuraavan San Pedro Sulassa yhden hondurasilaisen ICYE-vapaaehtoisen perheessä.

Vajaat pari vuorokautta Hondurasiin saapumiseni jälkeen, matkasin Tegucigalpaan ja majoituin väliaikaisen host-perheeni luo. Kuvassa syön ensimmäistä baleadaani ikinä ja juon horchataa. Niin ja tapasin myös tän tyypin, josta sittemmin tuli poikaystäväni ja päädyimme myös asumaan saman katon alle.

Seuraavana päivänä tapasin muut vapaaehtoiset, kaksi itävaltalaista, kaksi slovakialaista, yhden ecuadorilaisen ja yhden sveitsiläisen. Vietimme kolme päivää ICYE:n alkuleirillä Valle de Angelesissa.

 

Leirimme majoituspaikalla.

Valle de Angelesissa

Leirin jälkeen ohjelmassa oli kolme viikkoa erilaista orientaatio-ohjelmaa ja espanjan kielikurssia. Tässä yhden päivän ohjelma.

 

"Espanjan tunnilla" syömässä kiinalaisessa, eikä puhuttu espanjaa.

Kiinalaisen ravintolan jälkeen jatkoimme "espanjan tunteja" kahvilassa, eikä vieläkään puhuttu espanjaa.

Valmiina kielikurssille, eväät mukana. Noilla kielikursseilla teimme kaikkea muuta, paitsi opiskelimme. Toisinaan olimme toimistollakin, mutta koska ei siellä mitään oppinut, niin aloimme hyvin pian keksiä kaikenlaista muuta ohjelmaa välttääksemme sen turhan ja tylsän toimistolla istumisen.

Pari viikkoa myöhemmin seuraamme liittyi vielä yksi vapaaehtoinen Itävallasta. Tässäkin olemme "espanjan tunnilla"...

...katsomassa jalkapalloa.

Taas "espanjan tunnilla". Aika monta tuntia vietimme istumalla autossa päästäksemme näkemään eri puistoja.

Tee se itse -ohjelma espanjan tunneille. Tällä kertaa ohjelma liittyi ihan teemaankin. Kävimme katsomassa hondurasilaisen elokuvan. Oli tosin huonoin koskaan näkemäni elokuva. Olisin nukkunut, jos ei olisi ollut niin kylmä.

Holy Mission. Oleskelulupakorteissamme lukee "religioso", vaikkei organisaatiomme ole mitenkään uskonnollinen. Mutta koska katolinen maa, niin viisuminen saaminen on nopeampaa ja halvempaa, kun sen tekee yhdessä katolisen kirkon kanssa.

Orientaatio-ohjelmaamme kuului muun muassa Punaisen Ristin pitämää ensiapuopetusta.

Café Paradiso

 

Vierailimme myös entisessä presidentin talossa. Sieltä on otettu nämä kolme kuvaa.

Keskustassa.

Teatro Nacional Manuel Bonilla

Kävelykierroksella keskustassa.

Basílica de Suyapa ym.

Universidad Nacional Autónoma de Honduras ym.

Keskustaa tämäkin.

 

Centro Cultural Garifuna de Honduras. Garifunat ovat yksi suurimmista etnisistä ryhmistä Hondurasissa.

Viimeinen aamuni ennen La Esperanzaan muuttoa.

Ja viimeinen iltani ennen muuttoa.

+

Kotikatuni. Kolmas talo vasemmalta oli ensimmäinen kotini. Nykyinen kotini on toinen talo vasemmalta.

La Esperanza

Tuolla jossain kotini oli.

Noin kaksi kuukautta taisin tulla siellä asuneeksi. Tai loput tavarani hain kyllä vasta paljon myöhemmin.

Sinä päivänä, kun aloitin varsinaisesti työni ja menimme noutamaani tietokonetta kotoani, juutuimme autolla tuohon mutaan. Töistä tuli neljä miestä meitä auttamaan. Se oli hyvä päivä se, kun vielä aikani harhailtuani minut ystävällisesti kotiin saattoi joku samalla alueella asuva nainen. Olin saanut vartin kotimatkaani kulumaan 45 min. Mutta jes, kun kuusi uutta ihmistä osaisi jatkossa neuvoa minut kotiin!

Aika monta kertaa eksyin tuossa pikku kaupungissa. Yhtenä päivänä keksin ottaa kuvia matkalta töihin, jotta löytäisin takaisin. Onneksi juuri tuona päivänä ekaa kertaa löysin suoraan kotiin. Onnekseni ei ollut kuville tarvetta, koska ottamani kuvat olivat näin laadukkaita. Luulenpa, että tarkoitukseni oli kuvata vähän jotain muuta.

Lichasta tuli mun lempihedelmäni. Tai mikä onkaan suomeksi. La Esperanzassa näitä myydään vähän joka kadulla. 20 kpl:tta 20 Lempiraa (alle euron).

Naapurini. Kuva otettu La Esperanzan kotini pihalta.

Täällä on busseissa aina kaikenlaista ohjelmaa, yleensä kaupustelijoita ja uskontotyyppejä. Yhdellä Tegucigalpa - La Esperanza -matkalla meitä viihdytti pelle.

Tegucigalpa 

Jossain vaiheessa muutin takaisin Tegusiin. Nämä kuvat ovat El Picachosta. Se on ehdottomasti lempipaikkojani Tegusissa.

Tätähän ei kukaan koskaan kovin suureksi kaupungiksi suunnitellut, mutta se on vain kasvanut kasvamistaan ja kaksi kaupunkia on yhdistynyt yhdeksi. Sen vuoksi Tegucigalpa on joidenkin mielestä kaupunkina aikamoinen sekasotku.

Tegucigalpassa lentokenttäkin on ihan kaupungissa. Lyhyen kiitoratansa ja sijaintinsa vuoksi se on kuulemma maailman vaarallisimpia.

Cristo del Picacho

Luulin, että lehmät kulkevat kaduilla vain Intiassa ja siellä päin maailmaa, mutta kyllä näköjään täälläkin. Tässä olivat jo siirtyneet tien laitaan. Kuva kotikatuni viereiseltä tieltä. En oikein tiedä, mistä nämä kaikki eläimet tänne löytävät. Täällä kun on vain asuintaloja.

Yhtenä päivänä katsoin ikkunastani ulos ja tyhjällä naapuritontilla seisoi aasi.

Juhlia

Farewell partyt, osa 1, Valle de Angelesissa.

Farewell partyt, osa 2, Tegucigalpassa.

Baby showerit Santa Luciassa.

Lapsisynttärit naapurissa.

Kumpihan oli enemmän innoissaan toi 2 v, jonka synttärit oli vai 32 v minionin kanssa?

Piñata on täällä osa kaikkia lapsisynttäreitä.

Primera Comunión (ensimmäinen ehtoollinen).

Synttäreitä, synttäreitä...

...ja synttäreitä.

Hääparia juhlistamassa.

10.9. Día del niños (lastenpäivä).

15.9. Día de independencia (itsenäisyyspäivä).

 

6.12. Suomen itsenäisyyspäivä.

Hurja elämämme. Kello oli jo kahdeksan illalla, pimeää siis, mutta kävelimme silti kaikista kauhisteluista huolimatta noin vartin matkan jouludinnerille. Tai Suomessa tätä tapahtumaa olisi kutsuttu pikkujouluiksi.

24.12. Jouluaatto. Luulin, etten tänä jouluna tapaisi joulupukkia, koska täällä se yleensä vierailee vasta yöllä. Mutta olimmepa ovelasti vielä kaikkien lasten kanssa hereillä puolen yön aikaan, kun pukki tuli. Paikalla oli siis muitakin lapsia.

Uusivuosi

"Tiedän kyllä, että et ole hondurasilainen, mutta hyvää naistenpäivää." 25.1. Día de la mujer hondureña (hondurasilaisten naisten päivä).

14.2. Día del amor y la amistad (rakkauden ja ystävyyden päivä).

Töitä

Ensimmäinen työni.

Toinen työni alkoi juhlallisesti.

Tältä näyttää, kun kuivausrumpujen nukkasihtejä ei koskaan puhdista.

Itsehän voin tehdä ruokani myös kotona, mutta muut eivät oikein voi valita. Eikä se töissä tehdyn ruoan välttäminenkään pelkästään riitä. Millä todennäköisyydellä tuosta kanavedestä ei roiskunut yhtään pisaraa esim. sen vierellä olevaan altaaseen, josta otetaan vettä muun muassa käsienpesuun? Toivottavasti en törmää vastaavaan enää uudelleen.

Tällä hetkellä tätä suihkua/wc:tä käyttää kuusi asukasta.

Löysin hammasharjoja. Kun vain joku vielä käyttäisikin.

Eväät töihin. Näyttää muussilta, mutta siinä oli oikeasti linssejä ja sen alla riisiä.

Vapaa-aikaa

Hondurasin liigan toinen ja ratkaiseva finaalipeli.

Korvatulppia myöten kannatusväreissä.

En sitten tiedä pitäisikö tuntea olonsa jotenkin tosi turvalliseksi, kun kaikki katsomot on ylhäältä, alhaalta ja kaikista väleistä kansoitettu kansallisella poliisilla, militaaripoliisilla, armeijalla, mitä näitä nyt on..

"FUERA JOH, FUERA JOH, FUERA JOH..." (väisty pressa) ...... ei kun niin täähän on jalkapallopeli ....... "Motagua!" (kotijoukkue)

Uusi puisto, jonne on vapaa pääsy. Tietysti vain tiettyinä aikoina.

Jostain syystä kovin monet reppureissaajat skippaavat Hondurasin kokonaan tai kulkevat vain sen läpi mahdollisimman nopeasti. Tämänkin puolalaisen reppureissaajan / sohvasurffarin oli tarkoitus jatkaa heti seuraavana päivänä Nicaraguaan. Kyllä hän sitten jatkoikin, muttei vielä seuraavana päivänä. Palasi jo takaisin ja muutti tänne.

Mun kaksi lempparia sushi-paikkaani.

Erinäisiä keikkoja. Onpa samanlainen valaistus, vaikka kuvissa on kaksi eri paikkaakin.

Ruoka <3, mun lempijuttuni! Valitettavasti en ole kovin ihastunut hondurasilaiseen ruokakulttuuriin, joten ruokakuvia ei ole niin kovin paljoa.

Näiden kanssa asustan nykyisin.

Aamupalaa.

Elokuvia, paljon elokuvia. Täällä leffalippu maksaa tavallisesti 95 Lempiraa (nykykurssilla n. 3,30 €) ja alkuviikosta puoleen hintaan.

Hondurasin maajoukkuueen MM-karsintapeli. +6 min lisäaikaa ja sillä viimeisellä minuutilla Costa Rica tasoitti. Sen verran oli merkitystä, että näillä tuloksilla se maksoi Hondurasin MM-kisapaikan.

Kovasti näytti sateelle, muttei sitä koskaan tullut. Aika kauan piti kävellä, että pääsin noihin maisemiin. Oli siinä tosin vieressä joku sähkölaitos ja viereisellä kivellä istui militaaripoliisi, mutta kuitenkin.

Voitte arvata, että minä voitin! Joo oli ehkä ainoa kerta ikinä, mutta kuitenkin.

Tässä pelissä olen parempi. Taustalla kaatui juuri sopivasti isompi torni.

Tämä on ehkä kaikista lempparein ravintolani täällä.

Sain kauan kaipaamani vegaaniburgerin.

Välillä on saatava myös "Suomi-ruokaa" eli chileläistä lohta ja hondurasilaisista perunoista tehtyä muussia.

ICYE:n leiri merikilpikonnakeskukseen

Hondurasissa vapaaehtoistyötä tekevien lisäksi leirille osallistui myös hondurasilaisia vapaaehtoisia, jotka ovat aiemmin olleet ICYE-vapaaehtoisina jossakin päin maailmaa. Tai oikeastaan Hondurasista kaikki menevät jostain syystä aina vain Eurooppaan.

Näkymä kilpparikeskuksesta, jossa myös yövyimme.

Roskia keräämässä. Ei ehkä oltu kaikkein tehokkaimpia, mutta saatiin kyllä pussimme hyvin täyteen. Muilla kun oli meillekin antaa.

Laskimme pikku kilpparit matkaan.

Baby-kilpparit matkalla maailmalle.

Join tuolloin ensimmäistä kertaa vettä pussista.

Seuraavana päivänä kaikki muut loikoilivat läkähtyneinä varjossa, kun oli kuulemma niin kuuma. Lämpöä oli vähän yli +30 astetta. Minä nautin laiturilla jokaisesta sekunnista, jonka voin olla lämpimän auringon alla. Tämä koira tuli seurakseni. Asuin tuolloin vielä kylmässä La Esperanzassa ja tuo viikonloppu tuli todella tarpeeseen.

Utila

Tästä reissusta jo kerroin aiemmin, joten ei siitä nyt sen enempää. Tältä siellä näytti ja sinne aion vielä palata.

Roatán

Ei mitään tonttulakkia tänä vuonna, vaan hellehattu päähän ja rannalle. Toisena joulupäivänä suuntasimme Roatánille, joka on yksi kolmesta Hondurasille kuuluvasta saaresta Karibianmerellä. Espanjaksi ne ovat Islas de la Bahía ja englanniksi Bay Islands. Ei niille kai ole suomenkielistä nimeä.

 

"Life is short, eat dessert first."

Kovin pienelle tuo saari näyttää yläilmoista. Se on kuitenkin suurin Bay Islandeista ja leveyttä sillä on 60 kilometriä.

Ensimmäinen kertani snorklaamassa.

ICYE:n yhdistetty alku-, väli- ja loppuleiri

Kolme meistä jo palasi takaisin kotimaihinsa, kaksi uutta saapui ja yksi ei päässyt tälle leirille. Kuvassa myös yksi vapaaehtoinen, joka oli täällä vain kaksi kuukautta. Hondurasin ICYE tosiaan vastaanottaa myös lyhytaikaisia vapaaehtoisia, enkä useinkaan pysy mukana, montako sellaista täällä milloinkin on.