Olisi muuten vähän helpompaa sairastaa, jos ei tarvisi kiertää puolta kaupunkia kaikissa kokeissa ja lääkkeitä etsimässä. Viime viikon maanantaina kävin lääkärillä. Sen jälkeen menimme toiseen paikkaan, jossa voitaisiin tehdä vatsan ultra, jonka lääkäri oli määrännyt. Sitä ennen olisi kuitenkin pitänyt olla 6 tuntia syömättä. Lääkäri vain ei ollut sitä maininnut. Turha käynti. Jatkoimmme seuraavaan paikkaan, jossa otettiin verikoe ja sain mukaani virtsa- ja ulostenäytepurkit. Lääkäri määräsi kolmea eri lääkettä helpottamaan oireitani. Ensimmäisestä apteekista sai niistä vain kaksi, joten oli mentävä vielä toiseen apteekkiin. Täällä kaikki asiointi on jotenkin aivan toivottaman hidasta. En käsitä, mikä siinä lääkkeiden antamisessa ja maksun ottamisessa voi aina kestää niin loputtoman kauan. Oma vointini ei riittänyt kokonaiseen asiointiin ja oli jo poistuttava kesken. Onneksi en ollut yksin. Toisessa apteekissa oli sentään tuoli, jossa sain istuskella ja kävin vain maksamassa ostokseni. Kotiin päästyäni kuumemittari näytti 38,3.
Seuraavana aamuna kävin viemässä uloste- ja virtsanäytteet labraan. Vatsan ultra, jota ennen oli oltava se kuusi tuntia syömättä olisi tietysti fiksua tehdä aamulla, mutta eihän sellaisia tehdä ennen kuin klo 13.30 alkaen. Juuri tätähän ihminen sairaana tarvitsee, että älä edes syö. Heräsin aamulla syömään (sen minkä pystyin eli hyvin vähän) siten, että väliin jäisi vielä se kuuden tunnin tauko ja olin ultrapaikassa ajoissa. Ultran tehnyt lääkäri saapui paikalle noin klo 14.30, koska sellaista täällä vain on. Hyvin harvoin kukaan on ajoissa. Ultran jälkeen kävin syömässä ja palasin noutamaan ultran tuloksiani, jotka olivat tietysti myöhässä, mutta ei se mitään, koska niin olivat myös aamulla labraan viemieni uloste- ja virtsanäytteiden tulokset. Ne kyllä lähetettiin soiteltuamme niiden perään ja pääsin taas lääkärin vastaanotolle.
Myös erikoislääkäreiden vastaanotot alkavat vasta iltapäivällä. Kävin tosiaan gastroenterologilla tällä kertaa. Lääkäri määräsi kaksi antibioottia. Ensimmäisestä apteekista sai toisen. Seuraavassakaan apteekissa ei ollut sitä toista, mutta siellä ystävällisesti selvitettiin, mistä apteekista sitä saisi. Tuolloin en kai ollut enää ihan niin pahasti kuumehouruissani, kun ymmärsin pyytää, että autoservicio, pliis. Autoservicio tarkoittaa drive in -apteekkia. Täältä tosiaan löytyy paljon sellaisia. Olin siitä aika onnellinen. Myös autobancot eli drive in -pankkiautomaatit ovat tavallisia. Huoltoasemilla kukaan ei tankkaa itse, vaan jokaisella tankilla on työntekijä, joka tekee sen puolestasi ja ottaa maksun, kun itse vain istuskelet autossa. Sellaistakin täälllä on. Välillä tää on mulle vähän liian US. Ihmiset eivät pahemmin kävele. Autolla mennään töihin, kauppakeskuksiin ja hakemaan noutoruokaa. Kaipaan aika usein ulkonaoloa. Onneksi meillä on parveke. Tosin siihen suuntaan, ettei aurinko koskaan paista. Jos haluat kävellä ulkona, niin ensin on mentävä autolla jonnekin ja toisinaan vielä maksettava, että pääset sinne alueelle. Tässä lähellä oli ennen näköalapaikka, mutta nyt sillekin kadulle on tullut vartija. Kuulemma sinne saavat mennä enää vain sen kadun asukkaat.
 |
| "Kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku." |
 |
| Jos nyt tästä eteenpäin taas vähän positiivisemmissa merkeissä. |
