Se teksti, jonka pitäisi olla kai ensimmäinen eli kuka olen, mitä teen, missä teen ja sen sellaista.
Olen ihaillen lukenut muiden vapaaehtoistyöhön samoihin aikoihin lähtevien ensimmäisiä postauksia. Voi miten hyvin kirjoitettuja ne ovat! Nämä blogit löytyvät tai tulevat löytymään täältä: https://maailmanvaihto.fi/category/blogit/. Blogit löytyvät ainakin Nepalista, Intiasta, Etelä-Koreasta, Ecuadorista ja Costa Ricasta. Sivuilta löytyy toki paljon myös jo aiemmin maailmalla olleiden blogeja. Omaankin blogiini tulee löytymään linkki noilta sivuilta, joten mahdollisesti tänne tulee eksymään myös jokunen minua tuntematonkin henkilö. Olisi siis varmaan paikallaan esitellä itseni.
Ensimmäisessä blogitekstissään kai kuuluisi kertoa ainakin kuka olen, mitä teen ja millaisista asioista tulen kirjoittamaan. Niin ja niitä kuvia blogiin ja lyhyet tekstit ja sen sellaista. Olen varmaan jo kaikkia blogin kirjoittamisen sääntöjä rikkonut, enkä tiedä tuleeko tässä koskaan olemaan mitään päätä tai häntää. Nyt yritän...
Kuka olen?
Olen Jonna. En siis Nelli Olga Rakel, kuten blogi-nimeni. Sillekin on oma tarinansa. Joskus yli kymmenen vuotta sitten rakkaat ystäväni halusivat keksiä minulle mahdollisimman kamalan nimen. Minusta se on ihan kiva! Varsinkin tuo Olga, josta tuolloin tuli kutsumanimeni.
Olen valmistunut lähihoitajaksi 2009. Niin ja ylioppilaaksikin siinä sivussa. Se aina meinaa unohtua. Sosionomiksi valmistuin 2016. Töissä olen ollut erinäisissä paikoissa. Vuodesta 2007 lähtien tähän vuoteen saakka olen työskennellyt kotihoidossa ainakin jonkin verran joka vuosi. Lisäksi olen ollut töissä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa sekä sairaalassa. Norjassa vietin vuonna 2010 viisi kuukautta au pairina. Viimeisimmäksi, heinäkuun 2017 loppuun saakka, työskentelin kehitysvammaisten hoitokodissa Turussa.
Minuun ja luonteeseeni tulette varmasti tutustumaan paremmin tulevien blogitekstieni kautta, joten en edes yritä nyt kuvailla itseäni tässä adjektiivein.
Mitä teen ja missä?
Tätä kirjoittassani olen jo Hondurasissa. Tulen viettämään vuoden, elokuusta elokuuhun 2017-2018, vapaaehtoistyössä Hondurasissa kaupungissa nimeltään La Esperanza. Kerron siitä enemmän kunhan sinne saakka pääsen. Tällä hetkellä olen vielä San Pedro Sulassa, josta matkani jatkuu vielä tänään maan pääkaupunkiin Tegucigalpaan. Projekti, jossa tulen työskentelemään on nimeltään CDE-MIPYME (Centro de Desarrollo Empresarial-Micro, Pequeña y Mediana Empresa) Región Lempa. Hieman pitkä nimi eikä silti kerro projektista paljoakaan. Tiedän sentään suunnilleen mistä projektissa on kyse. Edellisessä postauksessa kerroin jo sen minkä tiedän. Minulla ei siis ole aavistustakaan, mitä olen menossa tekemään. Tuskin mitään yritysoppitunteja ja talousneuvoja kuitenkaan, vaikka nimi voisikin vähän johonkin sellaiseen viitata. Ne eivät ole ihan ominta alaani. Nyt me, sinä ja minä, tiedämme asiasta ihan yhtä paljon. Tulen myös asumaan isäntäperheessä, josta kerron varmasti, kun olemme tavanneet.
Mistä kirjoitan?
Tätäkään en vielä tiedä. Pitäisikö blogilla olla joku näkökulmakin? Tällä blogilla se on minun kulmani, joka saattaa olla välillä vähän vinksahtanut ja minkä muotoinen tahansa. Kirjoitan juuri siitä mitä täällä ikinä tuleekaan tapahtumaan. Let's see what happens! Olen ollut vuorokauden Hondurasissa ja minulta jo kysyttiin: "What about your English readers?" Niin, tiedän kyllä että jotkut haluisivat lukea tätä myös englanniksi (tai espanjaksi :D), mutta tämä on vain niin paljon helpompaa itselleni. En ole vieläkään ihan sinut oman englannin kielen osaamiseni kanssa. Ehkä kirjoitan siitä aiheesta vielä myöhemmin. Niin ja ainakin äiti kovasti väittää, ettei ymmärrä englantia. Voinkin alkaa kertoa, että äitin takia suomea. :D Monikielisyys ehkä olisi jo liikaa vaadittu. Aion kuitenkin tehdä täällä jotain muutakin kuin kirjoitella blogia. :) Niin kuin esim. nukkua. Tämän tekstin kirjoitin yöllä, kun en saa nukutuksi, koska aikaero! Tai ainakin syytän sitä.
Seuraavassa postauksessa sitten niitä kuvia..
torstai 17. elokuuta 2017
torstai 10. elokuuta 2017
Tuleva projektini ja perheeni (viisi päivää lähtöön)
Jatkoa edelliseen postaukseen..
En sitten malttanut edes nukkua ensin sitä yötä saatuani kuulla projektiehdotuksen, vaan lähetin vielä samaisena päivänä vastausviestin. Kerroin siinä, etten ole valitettavasti projektista, enkä varsinkaan sen yhteydessä asumisesta niin innoissani kuin toivoisin olevani. En kuitenkaan halunnut sanoa sille suoraan ei ja pyysin vielä saada siellä aiemmin vapaaehtoisena olleen yhteystiedot.
Juttelin yhden puolalaisen tytön kanssa, joka oli ollut siellä vuonna 2011. En ollut vielä niidenkään keskusteluiden jälkeen aivan vakuuttunut. Ilmeisesti kuulostin myös Hondurasin ICYE:lle lähettämässäni viestissä edelleen aika epäilevältä. Kysyessäni mahdollisuudesta vaihtaa paikkaa, jos en tunne oloani siellä mukavaksi, sain vastaukseksi ehdotuksen toisesta projektista ja myös isäntäperheestä.
Pakko mainita, että tykkään siitä Hondurasin ICYE:n koordinaattorista kovasti jo nyt! Siltä tulee aina niin kivoja viestejä. :) Se on myös kovasti kiitellyt mua rehellisyydestäni ja sanonut, että sille on tosi tärkeää löytää mulle sellainen projekti ja asumisolosuhteet, joissa oikeasti viihdyn.
Sain siis eilen, kuusi päivää ennen lähtöä, kuvauksen tästä toisesta projektista ja isäntäperheestä. Ne luettuani, oloni tuntui paljon paremmalta. Olin tosiaan alun perin jo kovasti toivonut isäntäperhettä ja sen saamisesta olen nyt erityisen iloinen. Vastasin eilen ottavani tämän paikan vastaan ja tänään jo sain tulevalta host-siskoltani oikein ihanan tervetuloviestin. :) Hän on siis tällä hetkellä itse tämän samaisen järjestön ICYE:n (International Cultural Youth Exchange) kautta Saksassa vapaaehtoisena, mutta on palaamassa syyskuussa takaisin Hondurasiin.
Mutta että mitä sitten tulen siellä tekemään? Ei aavistustakaan. :D
Projektin nimi on CDE-MIPYME Región Lempa. MIPYME = Micro, Pequeña y Mediana Empresa eli mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset. Región Lempa tarkoittaa Lempan aluetta. CDE ei vielä ihan selvinnyt. Projektissa on monia erilaisia ohjelmia. Vähän vaikea tiivistää, mutta pääajatuksena kai on kehittää kyseistä aluetta tukemalla nuoria ja pienyrittäjiä antamalla heille koulutusta ja monenlaista tukea. Kehitetään muun muassa alueen turismia, kahvinviljelyä ja käsityöläisyyttä sekä uusiutuvia luonnonvaroja käyttäviä yrityksiä opetetaan käyttämään teknologiaa ympäristövaikutuksia vähentäen.
Mahdollisina vapaaehtoisen tehtävinä mainittiin erilaisten työpajojen järjestäminen pienyrittäjille tai käsitöitä tekeville Lenca-naisille. Lencat ovat Hondurasin suurin alkuperäisväestö ja heitä asuu juuri tuolla alueella. Työpajojen aiheet voivat olla kaikenlaista työskentelyalueiden puhtaudesta perhesuunnitteluun.
Aika epämääräistä vielä siis. Tosi paljon kaikenlaista siellä voi tehdä. Selvinnee siellä, mitä itse tulen tekemään. Köyhyyden torjuminen, alueen ja sen yhteisön kehittäminen ja kaikenlainen luonnonmukaisuus kuitenkin kuulostivat sen verran hyviltä, että odotan tätä innolla! :)
Kaupunki on nimeltään La Esperanza. Se sijaitsee lähellä El Salvadoria ja siellä on Hondurasin kylmin ilmasto! Mitähän minä siihen hakemukseeni oikein kirjoitin? Ilmeisesti en ainakaan tajunnut toivoa lämpöä. No ei siellä ainakaan pakkasta ole. :D Onneksi se ei ole kooltaan kovin suuri maa. Odotan pääseväni myös sinne Karibianmeren rannalle. :)
Huh kun alkoi tuntua vaikealta tämä suomen kieli!
En sitten malttanut edes nukkua ensin sitä yötä saatuani kuulla projektiehdotuksen, vaan lähetin vielä samaisena päivänä vastausviestin. Kerroin siinä, etten ole valitettavasti projektista, enkä varsinkaan sen yhteydessä asumisesta niin innoissani kuin toivoisin olevani. En kuitenkaan halunnut sanoa sille suoraan ei ja pyysin vielä saada siellä aiemmin vapaaehtoisena olleen yhteystiedot.
Juttelin yhden puolalaisen tytön kanssa, joka oli ollut siellä vuonna 2011. En ollut vielä niidenkään keskusteluiden jälkeen aivan vakuuttunut. Ilmeisesti kuulostin myös Hondurasin ICYE:lle lähettämässäni viestissä edelleen aika epäilevältä. Kysyessäni mahdollisuudesta vaihtaa paikkaa, jos en tunne oloani siellä mukavaksi, sain vastaukseksi ehdotuksen toisesta projektista ja myös isäntäperheestä.
Pakko mainita, että tykkään siitä Hondurasin ICYE:n koordinaattorista kovasti jo nyt! Siltä tulee aina niin kivoja viestejä. :) Se on myös kovasti kiitellyt mua rehellisyydestäni ja sanonut, että sille on tosi tärkeää löytää mulle sellainen projekti ja asumisolosuhteet, joissa oikeasti viihdyn.
Sain siis eilen, kuusi päivää ennen lähtöä, kuvauksen tästä toisesta projektista ja isäntäperheestä. Ne luettuani, oloni tuntui paljon paremmalta. Olin tosiaan alun perin jo kovasti toivonut isäntäperhettä ja sen saamisesta olen nyt erityisen iloinen. Vastasin eilen ottavani tämän paikan vastaan ja tänään jo sain tulevalta host-siskoltani oikein ihanan tervetuloviestin. :) Hän on siis tällä hetkellä itse tämän samaisen järjestön ICYE:n (International Cultural Youth Exchange) kautta Saksassa vapaaehtoisena, mutta on palaamassa syyskuussa takaisin Hondurasiin.
Mutta että mitä sitten tulen siellä tekemään? Ei aavistustakaan. :D
Projektin nimi on CDE-MIPYME Región Lempa. MIPYME = Micro, Pequeña y Mediana Empresa eli mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset. Región Lempa tarkoittaa Lempan aluetta. CDE ei vielä ihan selvinnyt. Projektissa on monia erilaisia ohjelmia. Vähän vaikea tiivistää, mutta pääajatuksena kai on kehittää kyseistä aluetta tukemalla nuoria ja pienyrittäjiä antamalla heille koulutusta ja monenlaista tukea. Kehitetään muun muassa alueen turismia, kahvinviljelyä ja käsityöläisyyttä sekä uusiutuvia luonnonvaroja käyttäviä yrityksiä opetetaan käyttämään teknologiaa ympäristövaikutuksia vähentäen.
Mahdollisina vapaaehtoisen tehtävinä mainittiin erilaisten työpajojen järjestäminen pienyrittäjille tai käsitöitä tekeville Lenca-naisille. Lencat ovat Hondurasin suurin alkuperäisväestö ja heitä asuu juuri tuolla alueella. Työpajojen aiheet voivat olla kaikenlaista työskentelyalueiden puhtaudesta perhesuunnitteluun.
Aika epämääräistä vielä siis. Tosi paljon kaikenlaista siellä voi tehdä. Selvinnee siellä, mitä itse tulen tekemään. Köyhyyden torjuminen, alueen ja sen yhteisön kehittäminen ja kaikenlainen luonnonmukaisuus kuitenkin kuulostivat sen verran hyviltä, että odotan tätä innolla! :)
Kaupunki on nimeltään La Esperanza. Se sijaitsee lähellä El Salvadoria ja siellä on Hondurasin kylmin ilmasto! Mitähän minä siihen hakemukseeni oikein kirjoitin? Ilmeisesti en ainakaan tajunnut toivoa lämpöä. No ei siellä ainakaan pakkasta ole. :D Onneksi se ei ole kooltaan kovin suuri maa. Odotan pääseväni myös sinne Karibianmeren rannalle. :)
Huh kun alkoi tuntua vaikealta tämä suomen kieli!
keskiviikko 9. elokuuta 2017
Kauan odotettu viesti
Ensiksikin sanon, että luulin nyt voivani kirjoittaa sellaisen: "Nyt se viesti vihdoin tuli. Olen niin innoissani!"-tekstin. No, tämä ei nyt ole ihan sellainen. :D
20 päivää lähtöön ja tänään se kauan odotettu sähköposti tuli. Se, jossa kerrotaan missä tulisin asumaan ja mitä tekemään Honduras-vuoteni ajan. Tai itse asiassahan minulta vielä kysyttiin, sopiiko tämä ehdotus minulle. Nyt en oikeastaan tiedä, mitä ajatella.
Ensiksikin viestissä sanottiin, että olisin ollut täydellinen johonkin projektiin vanhusten kanssa, mutta koska olin itse toivonut, että ei juuri vanhuksia, niin minulle ehdotettiin nyt jotakin muuta. Toiseksi siinä sanottiin, että vaikka toivoin isäntäperhettä, niin voisin kuitenkin tutustua tähän projektiin ja se olisi minulle varmasti todella hyvä, vaikka asuminen olisi projektin yhteydessä.
Luin sitten kuvausta projektista. Se on jokin uskonnollinen järjestö. Joka päivä rukoillaan, mutta niihin ei olisi pakko osallistua. Sinänsähän kristilliset arvot ovat mielestäni hyviä ja jos toiminta perustuu niihin, voisi se olla ihan hyvä juttu, mutta epäilytti vähän kuitenkin. Odotin siitä seuraavan myös joitain rajoituksia.
Paikka on siis koti 17-25-vuotiaille miespuolisille henkilöille, jotka tulevat jotenkin vaikeista oloista tai elämäntilanteista. Heitä asuu siellä 25-30. Luin lisää ja joitain rajoituksia siellä kerrottiin. Ei tupakointia eikä alkoholia sallita lainkaan kodissa. Toki isäntäperheessä voisi olla samat säännöt ja en tupakoi, mutta ajatuksena vain tuntuu vähän ikäviltä tuollaiset kiellot. Siinä myös sanottiin, että loput säännöt kerrotaan siellä. Hieman epäilyttävää.
Itseäni ehkä eniten häiritsevä kohta oli tämä "The volunteer’s dress code should be casual attire such as tennis shoes, t-shirts, jeans, etc. Female volunteers should avoid using shirts with cleavages which are too pronounced, as it’s important to remember that there are male teenagers living within the home, and this might distract their attention because they are living in an all-male home, which may also be considered a cultural difference."
Olen tässä käynyt läpi vaatteitani. Ajattelin voivani luopua joistain hameistani, silti niitä jäi jäljelle 12 kappaletta. (Löysin myöhemmin vielä lisää.) Housuja omistan kolmet, enkä niitä juurikaan käytä. Kesälämmössä käytän vain toppeja. Olin ajatellut, että ehkä olisi hyvä omistaa edes yksi hame, joka peittäisi polvet, mutta ilmeisesti sekin olisi liian säädytön. Tuntuu kuin olisin menossa luostariin. Naisena munkkiluostariin, paitsi että asukkaat eivät taida olla kovin munkkimaisia.
Tiedän toki, että on eri kulttuuri ja siellä miesten suhtautuminen voi olla erilainen (vähän ahdistava ajatuskin) ja sitä kai kannattaa sitten välttää. Silti tuntuu niin väärältä, etten voisi itse päättää edes omasta vapaa-ajan pukeutumisestani.
Ensireaktio oli ehkä pieni shokki ja olen aika huvittunut koko jutusta. Voisinhan sanoa tähän vielä ei, mutta toisaalta tämä olisi varmasti hyvin erilainen elämänkokemus. Ajattelin vain jo koko Hondurasin olevan riittävän eksoottinen, saati sitten tämä.
Onneksi mä uskon selviytyväni kaikesta ja olen hyvä sopeutumaan. Ehkä haluankin ottaa juuri tämän haasteen vastaan. Olenhan mä kaikenlaisissa asumistilanteissa jo viimeiset 12 vuotta ollut, mutta tähän saakka olen saanut itse täysin päättää omista menemisistäni ja tekemisistäni ja varsinkin pukeutumisestani.
Näin myös esimerkin kodin aikataulusta. Viikonloppuna herääminen 6.15! Kauhistuttaa. En sitten tiedä, miten aikaisin viikolla jo pitäisi herätä. Yritän ajatella tän niin, että ehkä sopeudun Hondurasin rytmiin hyvin, kun siellä on kello 8-9 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Itsellänihän on Suomessa nyt yövuororytmi. Silti klo 6 aamulla kuulostaa aika hirvittävältä. Ehkä otan mukaani kellon, joka näyttää aina Suomen aikaa. Silloin kello olisi 14 tai 15. Siihen aikaan jo voisinkin herätä.
Kaikesta selvitään! Nukun yön yli ja katsotaan miltä huomenna tuntuu. Luultavastihan laitan sinne viestiä, että kyllä tämä sopii. :D
20 päivää lähtöön ja tänään se kauan odotettu sähköposti tuli. Se, jossa kerrotaan missä tulisin asumaan ja mitä tekemään Honduras-vuoteni ajan. Tai itse asiassahan minulta vielä kysyttiin, sopiiko tämä ehdotus minulle. Nyt en oikeastaan tiedä, mitä ajatella.
Ensiksikin viestissä sanottiin, että olisin ollut täydellinen johonkin projektiin vanhusten kanssa, mutta koska olin itse toivonut, että ei juuri vanhuksia, niin minulle ehdotettiin nyt jotakin muuta. Toiseksi siinä sanottiin, että vaikka toivoin isäntäperhettä, niin voisin kuitenkin tutustua tähän projektiin ja se olisi minulle varmasti todella hyvä, vaikka asuminen olisi projektin yhteydessä.
Luin sitten kuvausta projektista. Se on jokin uskonnollinen järjestö. Joka päivä rukoillaan, mutta niihin ei olisi pakko osallistua. Sinänsähän kristilliset arvot ovat mielestäni hyviä ja jos toiminta perustuu niihin, voisi se olla ihan hyvä juttu, mutta epäilytti vähän kuitenkin. Odotin siitä seuraavan myös joitain rajoituksia.
Paikka on siis koti 17-25-vuotiaille miespuolisille henkilöille, jotka tulevat jotenkin vaikeista oloista tai elämäntilanteista. Heitä asuu siellä 25-30. Luin lisää ja joitain rajoituksia siellä kerrottiin. Ei tupakointia eikä alkoholia sallita lainkaan kodissa. Toki isäntäperheessä voisi olla samat säännöt ja en tupakoi, mutta ajatuksena vain tuntuu vähän ikäviltä tuollaiset kiellot. Siinä myös sanottiin, että loput säännöt kerrotaan siellä. Hieman epäilyttävää.
Itseäni ehkä eniten häiritsevä kohta oli tämä "The volunteer’s dress code should be casual attire such as tennis shoes, t-shirts, jeans, etc. Female volunteers should avoid using shirts with cleavages which are too pronounced, as it’s important to remember that there are male teenagers living within the home, and this might distract their attention because they are living in an all-male home, which may also be considered a cultural difference."
Olen tässä käynyt läpi vaatteitani. Ajattelin voivani luopua joistain hameistani, silti niitä jäi jäljelle 12 kappaletta. (Löysin myöhemmin vielä lisää.) Housuja omistan kolmet, enkä niitä juurikaan käytä. Kesälämmössä käytän vain toppeja. Olin ajatellut, että ehkä olisi hyvä omistaa edes yksi hame, joka peittäisi polvet, mutta ilmeisesti sekin olisi liian säädytön. Tuntuu kuin olisin menossa luostariin. Naisena munkkiluostariin, paitsi että asukkaat eivät taida olla kovin munkkimaisia.
Tiedän toki, että on eri kulttuuri ja siellä miesten suhtautuminen voi olla erilainen (vähän ahdistava ajatuskin) ja sitä kai kannattaa sitten välttää. Silti tuntuu niin väärältä, etten voisi itse päättää edes omasta vapaa-ajan pukeutumisestani.
Ensireaktio oli ehkä pieni shokki ja olen aika huvittunut koko jutusta. Voisinhan sanoa tähän vielä ei, mutta toisaalta tämä olisi varmasti hyvin erilainen elämänkokemus. Ajattelin vain jo koko Hondurasin olevan riittävän eksoottinen, saati sitten tämä.
Onneksi mä uskon selviytyväni kaikesta ja olen hyvä sopeutumaan. Ehkä haluankin ottaa juuri tämän haasteen vastaan. Olenhan mä kaikenlaisissa asumistilanteissa jo viimeiset 12 vuotta ollut, mutta tähän saakka olen saanut itse täysin päättää omista menemisistäni ja tekemisistäni ja varsinkin pukeutumisestani.
Näin myös esimerkin kodin aikataulusta. Viikonloppuna herääminen 6.15! Kauhistuttaa. En sitten tiedä, miten aikaisin viikolla jo pitäisi herätä. Yritän ajatella tän niin, että ehkä sopeudun Hondurasin rytmiin hyvin, kun siellä on kello 8-9 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Itsellänihän on Suomessa nyt yövuororytmi. Silti klo 6 aamulla kuulostaa aika hirvittävältä. Ehkä otan mukaani kellon, joka näyttää aina Suomen aikaa. Silloin kello olisi 14 tai 15. Siihen aikaan jo voisinkin herätä.
Kaikesta selvitään! Nukun yön yli ja katsotaan miltä huomenna tuntuu. Luultavastihan laitan sinne viestiä, että kyllä tämä sopii. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)