Työviikkoni

Ensimmäisellä viikolla olin töissä vain kolme päivää, seuraavalla neljä ja sitä seuraavalla kolme. Luulin jo nähneeni aika paljon noina päivinä, mutta aina vain järkytyn uudelleen. Tämä viikko oli siis ensimmäinen kokonainen työviikkoni. Työskentelen tiistaista lauantaihin klo 8-16. Nyt on tosiaan maanantai, mutta koska oma työviikkoni alkaa tiistaista, niin puhun nyt oikeastaan viime viikosta vielä tänä viikkona. Vähän ehkä hämmentävää, mutta olen itse niin hämmentynyt näistä päivistä.

Tällä viikolla minulle muun muassa selvisi, että yhdellä asukkaalla ei ole lainkaan hampaita ja hänelle syötetään ihan tavallista ruokaa. Eihän se oikein toimi sillä tavalla. Yritin sitten keskustella hoitajien kanssa tästä, mutten tiennyt sitä kaikkein tärkeintä sanaa espanjaksi, eivätkä hoitajat ilmeisesti olleet riittävän kärsivällisiä kuunnellakseen loppuun asti, kun yritin asiaa selittää. Tuona päivänä oli myös keittiötyöntekijän viikon ainoa vapaapäivä. Seuraavana päivänä hän oli taas töissä. Selvitettyäni tärkeimmät tarvitsemani sanat, yritin nyt keskustella hänen kanssaan asiasta. Hän kertoi, että nyt siellä on blenderi ja se otetaan käyttöön heti seuraavassa ruokailussa. Siinä sitten ihmettelin, että tulinkohan tosiaan sittenkin jollain tavalla ymmärretyksi edellisenä päivänä, kun olin juuri tuon blenderin perään kysellyt vai oliko tämä vain valtava yhteensattuma.

Enpä ole ennen tiennyt, miten likainen voi olla ihmisen korva. Enkä nyt tarkoita mitään korvakäytävää, koska korvakäytäväthän puhdistuvat itsestään. Se vaikku kyllä tulee sieltä itsellään ulos, eikä sinne mitään pumpulipuikkoja tai mitään muutakaan pitäisi mennä työntämään. Mutta se vaikku voi jäädä siihen korvakäytävän suulle ja ulkokorvat olisi kuitenkin syytä puhdistaa. Yhdestä isoa mustaa luomea muistuttavasta korvavaikkupesäkkeestä järkyttyneenä päätin sitten käydä muidenkin korvat läpi ja sille olikin selvästi hyvin suuri tarve.

Tällä viikolla jatkoin myös "kaikki kynnet kuntoon" -projektiani, mikä onkin edennyt ihan kivasti. Myös pitkiksi kasvaneita partoja on tällä viikolla ajettu pois. Yksi hoitaja osallistui myös tähän projektiini ja leikkasi yhdeltä asukkaalta samalla hiuksetkin. Toinen hoitaja taas sanoi, ettei yhdeltä asukkaalta ole voitu ajaa partaa, koska hän liikkuu niin paljon silloin kun hänellä ei ole lääkkeitä. Nyt ei kuulemma ollut, koska perhe ei ollut niitä tuonut. Tämä asukas oli koko päivän vain maannut sängyssä ja tuntui aika uskomattomalta tuo "liikkuu niin paljon" -tarina. Koska en tietenkään usko mitään ennen kuin olen itse kokeillut, niin ryhdyin taas tuumasta toimeen. Eikä siinä kyllä ollut mitään ongelmia. Tämä hoitaja vanupuikkoja kysellessäni kertoi, ettei ole koskaan puhdistanut korvia. Huomasin sen kyllä. Olisi varmaan ollut ihan aiheellista kysyä myös, onko hän koskaan ajanut partaa. Jatkoin myös suursiivousurakkaani. Yläkerrassa hoitajatkin ovat osallistuneet asukkaiden kaappien ja laatikoiden siivoukseen. Huh, mikä määrä löytyi vanhentuneita lääkkeitä ja herkkuja yhden asukkaan kätköistä!

Yhtenä päivänä lattioita pestessäni löysin asukkaan sängyn alta kiven. Se oli selvästikin aarrekivi. Minullahan oli pienenä (tai en lopulta ollut enää niin kovin pieni) oma kivikokoelmani, joten ymmärsin kyllä hyvin tämän kiven arvon. Oli nimittäin hieno! Jätin sinne. Toisen asukkaan kätköistä taas löytyi kaikenlaista. Olin jo heittämässä lyijykynän pätkää, aivan mustaa hammasharjaa, hiekkapaperin palasia sun muuta tilpehööriä roskina pois. Suurinta osaa en tunnistanut, mitä ne mahtavat olla. Muun muassa puunpalanen, jonka päässä oli naula. Kokosin kaikki yhteen pussiin ja totesin sen olevan niin hieno kokoelma ja kertovan varmasti paljon tämän ihmisen historiasta, joten laitoin talteen. Kiinnostaisi kyllä kuulla niiden esineiden tarina. Päättelin, että tämä ihminen on tainnut ainakin asua kadulla ja ehkä hän on plankannut kenkiä saadakseen vähän rahaa.

Torstaina jäin vielä työpäiväni päätteeksi juttelemaan paikan administradorin kanssa. Siinä vierähtikin sitten sellainen puolitoistatuntinen. Meillä oli myös tulkkaaja paikalla, jotta tulimme varmasti kunnolla ymmärretyiksi ja saimme sanotuksi kaiken sen minkä halusimme. Ei riittänyt A4-kokoinen paperi, kun hän kirjoitteli ylös huoliani ja mitä kaikkea ajattelen olevan tosi tärkeää parantaa tässä paikassa. Tämän administradorin sisko on paikan directora eli johtaja, mutta hän on siellä harvemmin paikalla. Heidän vanhempansa ovat perustaneet tämän kodin 17 vuotta sitten. Minusta tuntuu, että nämä sisarukset ihan aidosti välittävät näistä vanhuksista ja oikeasti haluavat parantaa tätä paikkaa. He eivät vain ehkä ole oikein tienneet, miten tehdä sen.

Minulle sanottiin, että ehkä noin 50 % listan asioista voidaan toteuttaa piankin, mutta loppuihin voi mennä enemmän aikaa. Mutta että mikä täällä on se pian, niin sitä en tiedä. Asiat täällä vain eivät tapahdu ihan samaa vauhtia kuin mihin olen Suomessa tottunut. Kaikille niille asioille kuitenkin luvattiin tehdä jotain. Pieni epäilys itselläni kuitenkin on. Jos jotain olen tämän lähes puolen vuoden aikana täällä oppinut, niin sen että kaikkiin lupauksiin ei vain voi luottaa. Yleisesti ihmiset täällä ovat ihan äärimmäisen optimistisia ja he todella uskovat, että asiat kyllä järjestyvät, mutta valitettavan usein he eivät kuitenkaan tee mitään niiden asioiden järjestymiseksi. Luulen, että ihmisillä on sillä lupaushetkellä ihan aito usko itsellään siihen, että se asia tulee toteutumaan ja he pitävät lupauksensa, mutta jostain syystä se toteutusvaihe vain tuntuu useasti olevan ihmisille ihan käsittämättömän vaikea.

Sain myös vastauksia moniin kysymyksiini. Vaipat kuulemma tulevat lahjoituksena niitä valmistavalta yritykseltä. Ne ovat vaippoja, joita ei jonkin valmistusvirheen vuoksi voida laittaa myyntiin. Yleensä virhe on ihan pieni, esim. tarra ei ole täysin niin kuin sen pitäisi. Osa vaipoista kuitenkin on myös käyttökelvottomia ja kaikki vaipat käydään vielä täällä läpi ja ne huonot heitetään roskiin. Osa asukkaista tekee mielestäni tosi paljon töitä tässä kodissa ja välillä tuntuu, että enemmän kuin hoitajat. Olinkin miettinyt, tekevätkö he sitä täysin omasta halustaan vai edellytetäänkö sitä heiltä, mutta kuulemma he itse haluavat ja hyvä niin.

Myös ruoat tulevat pääasiassa lahjoituksina ja sen vuoksi kasviksia ei ole paljon näkynyt, mutta niitäkin luvattiin enemmän hankkia. Olin myös tosi huolissani ihan liian pitkästä ruokailuvälistä illallisen ja aamupalan välillä sekä siitä, että asukkaat laitetaan viideltä sänkyyn. Kuten arvelinkin tälle syyksi sanottiin, ettei ole varaa palkata lisätyöntekijää iltaan, jolloin siellä nyt on vain yksi työntekijä. Se mitä itse näin iltavuoroni aikana, oli se että tämä ainoa työntekijä istuu illan sohvalla tekemättä mitään, joten aika huono selitys. Tällä hetkellä asukkaita on 21 ja he ovat niin hyväkuntoisia, että yksi työntekijä kyllä pystyisi heille iltapalankin tarjoamaan ja niille kahdelle sänkyyn autettavalle myös riittää yksi hoitaja. Tällekin asialle toki luvattiin jotakin tehdä.

Kysyin myös oliko hiirille tehty jotakin, kun ei niitä ollut enää useampaan päivään näkynyt. Minulle sanottiin, että niitä on tosi vaikea hävittää, mutta niiden kulkureittiä voidaan yrittää tukkia. Luulin, että se olisi ehkä jo tehty, kun hiiriä ei tosiaan moneen päivään näkynyt, mutta lauantaina ne keittiössä taas juoksentelivat. Hoitaja kertoi, että ei niille mitään vain tehdä ja että häntäkin kyllä pelottaa syödä siellä ja vatsa on koko ajan kipeä, muttei hänellä ole taloudellisista syistä varaa valita. Töissä kun saa kuitenkin ilmaisen ruoan.

Kuulin myös, että blenderi hajosi heti ensimmäisen käytön yhteydessä. Se oli kuulemma tosi huono tai niin kuin minulle tämä asia tulkattiin: "Se oli sellainen, mitä sinä kutsuisit sekundaksi.". Uskon kyllä, että se todella oli sekundaa, sitä laatua tältä löytyyy ja paljon, mutta epäilen myös, osattiinko sitä oikeasti käyttää. Uusi blenderi luvattiin myös hankkia, mutta koska en usko asioiden tapahtuvan riittävän nopeasti ja tämä asia oli mielestäni hyvin tärkeä, niin lauantaina kannoin naapurista lahjoitukseksi saamani blenderin töihin. Lounasaikaan tosin jouduin ihmettelemään, miksi sitä ei kuitenkaan ollut otettu käyttöön. Minäpä otin sitten. Kaipasin sinne jotakin nestettä ja hoitaja sanoi, että ei kun se ruoka vain. No ei kun tämä kyllä tarvitsee nestettä. Vain yksi hoitaja ei ollut tuolloin paikalla. Ainakin kaikille muille pitäisi nyt olla selvää, että sitä blenderiä kuuluu käyttää tämän asukkaan ruokiin ja että sinne täytyy myös lisätä nestettä. Se on nyt oikeasti laadukas blenderi, joten toivon, ettei sitä heti rikota, mutta myös että sitä todella käytetään. Voi millä ruokahalulla tämä asukas söi, eikä ollut yhtään vaikeaa. Ei tarvinnut yskiä, eikä nenä vuotanut.

Olin tähän saakka luullut, että kaikki kolme hoitajaa ovat sairaanhoitajia, koska sellaista nimitystä heistä täällä käytetään, mutta nyt minulle kerrottiin, että itse asiassa vain yhdellä on sairaanhoitajan koulutus ja kahdella muulla ei mitään. Olenkin ihmetellyt, mitä niille siellä koulussa oikein opetetaan. No nyt ymmärrän vähän paremmin. Kuulemma yksi hoitajista oli mennyt kertomaan admistradorille asukkaalla olevan korkea verensokeri. Oli käynyt ilmi, että verensokeri oli mitattu aamupalan jälkeen ja tämä asukas oli jo syönyt myös kakkua. Tuolloin hän oli ymmärtänyt, ettei näillä hoitajilla taida olla mitään käsitystä siitä, mitä he oikeastaan tekevät ja heiltä oli sitten otettu verensokerimittarit pois. Nyt niitä ei sitten ole enää lainkaan mittailtu, mutta kuulemma joku on tulossa sitä heille opettamaan.

Admistrador kertoi myös, ettei hän ole itse koskaan käynyt missään muussa vanhustenkodissa, mutta joissain muissakin käyneet ovat kertoneet, että tämä on niistä parhain. Samaa sanoi myös sunnuntaina tapaamani suomalainen. Hän oli joskus oppilaidensa kanssa siellä vieraillut ja sanoi, ettei se ole edes lainkaan pahin. Siellä tosiaan asuu yksi mies, jolla on suomalainen tuttava. Olen tavannut hänet nyt pari kertaa siellä ja hänen vaimonsa kävi eilen luonani kylässä. He ovat asuneet täällä pian 35 vuotta ja heidän kaikki lapsensa ovat täällä syntyneet. Voi kun oli ihana keskustella jonkun kanssa, joka ihan todella ymmärtää näitä molempia kulttuureja ja niiden eroja, ja vielä puhua suomea!