Taas on aika hyvästien

ma 11.9.2017 Tegucigalpa -> La Esperanza

Viimeinen iltani Tegucigalpassa, joten isäntäperheeni halusi viedä minut dinnerille.

Kolme viikkoa tulin viettäneeksi maan pääkaupungissa Tegucigalpassa. Päivät ja välillä illatkin vietimme tiiviisti yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa kielikurssin ja muun orientaatio-ohjelman merkeissä sekä tutustuimme moniin paikallisiin ICYE:n vapaaehtoisiin. Nyt on kuitenkin aika muuttaa La Esperanzaan, jossa vapaaehtoistyöpaikkani sijaitsee.

Aina toisinaan olisi varmasti aika paljon helpompaa, jos ei aivan näin helposti kotiutuisi ja kiintyisi paikkoihin ja varsinkin ihmisiin. Ainakin nämä lähdön hetket olisivat helpompia. En kuitenkaan tätäkään kokemusta vaihtaisi mihinkään ja toisinaan on lähdettävä saadakseen jotain uutta tilalle. Hyvästit ovat kuitenkin ehkä kamalinta mitä tiedän, eikä kyyneliltä tälläkään kertaa vältytty.

En tosiaan odottanut, että tästä paikasta tulisi koti aivan heti. Tämä kaupunki vei taas palan sydämestäni ja varsinkin nämä ihmiset, niin ja ehkä pari (tai kolme) koiraa. Nyt minulla on taas yksi uusi perhe ja onnekseni tällä kertaa muutan vain maan sisällä ja voin aina palata tänne takaisin.

Tiedän minua odottavan La Esperanzassa aivan toisenlainen todellisuus kuin mitä olen tähän saakka Tegusissa nähnyt ja odotan innolla uuden isäntäperheeni tapaamista sekä projektini aloittamista, koska sen takiahan täällä oikeastaan olen. Muutto on varmasti hyväksi myös espanjan kieleni kannalta, koska tähän saakka olen pärjännyt ehkä vähän liiankin hyvin ilman sitä.

Tämä oli nyt vähän myös vakuuttelua itselleni, ettei tämä lähteminen ole oikeasti yhtään niin surullista kuin miltä nyt tuntuu.

Lapset leikkimässä. Ravintolailtamme kruunasi tietenkin pääseminen liukumäkeen ja kiipeilemään.