Saavuin San Pedro Sulaan tiistaina 15.8. Tai oikeastaan selvisin lentokentältä vasta seuraavan vuorokauden puolella, koska laskeuduimme juuri ennen puolta yötä. Olin saanut kuvauksen perheestä ollessani vielä Suomessa. Siinä kerrottiin äidistä ja kahdesta aikuisesta pojasta, joista toinen on Gustavo, joka on ollut ICYE:n vapaaehtoisena Ruotsissa. Tuntui vähän hassulta, kun ensimmäinen Hondurasissa tapaamani ihminen näytti ottamiaan kuvia omasta kotikaupungistani Suomessa. Pieni maailma! Perillä minulle selvisi, että perheen äiti oli lähdössä aikaisin aamulla toiseen kaupunkiin, joten emme näkisi enää ja että samassa taloudessa asuu myös isöäiti sekä taloudenhoitaja. Sain itse päättää haluanko viipyä San Pedro Sulassa yhden vai kaksi yötä. Koska olin lentoni jäljiltä niin väsynyt, päätin olla kaksi yötä, jotta voisin nukkua ja ehtisin myös hetken olla tämän host-perheeni kanssa. Lähinnä vietin aikani yrittäen nukkua sekä Gustavon kanssa jutellen ja kävimme myös elokuvissa. Kaupunkia en tällä visiitillä juurikaan nähnyt. Taloudenhoitajan kanssa onnistuin sen verran espanjaksi kommunikoimaan, että sain ruokaa molempina päivinä. :)
17.-18.8.
Torstaina 17.8. jatkoin matkaani bussilla San Pedro Sulasta maan pääkaupunkiin Tegucigalpaan, jota usein kutsutaan lyhyemmin nimellä Tegus. Matkan oli kai tarkoitus kestää noin neljä tuntia, mutta menihän siinä vähän kauemmin. Bussiasemalla minua olivat vastassa Rodolfo (ICYE:n koordinaattori) sekä joku toinen ICYE:n tyyppi kahden lapsensa kanssa. He veivät minut toimistolle, jossa seuraavan isäntäperheeni äidin veli työskentelee. Hän vielä viimeisteli työnsä ja lähdimme kotia kohti. Matkalla haimme baleadat. Baleada on hondurasilainen ruoka, jota täällä syödään vähän aina, yleensä aamu- ja iltapalaksi. Olin vähän ihmetellyt, miksi tämä veli oli perheen vanhempien sijaan lähettänyt minulle viestin ollessani vielä Suomessa. Pian saapumiseni jälkeen minulle kuitenkin selvisi, että tämä veli asuu perheeni naapurissa ja ilmeisesti tulisin aika paljon viettämään aikaani myös sen kanssa. Jo toisen kerran perhe olikin siis todellisuudessa vähän isompi kuin saamassani kuvauksessa oli kerrottu. Host-perheeseeni, joiden kanssa asun kuuluvat siis vanhemmat ja poika, joka on nyt 1 vuotta ja 8 kuukautta.
Niin ja nää kaksi koiraa. Arvatkaa vaan rakastuinko ihan heti! <3
18.-20.8.
Perjantaina matka jatkui taas. Aamulla lähdimme yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa Orientation Training Campille Valle de Angelesiin, joka sijaitsee lähellä Tegusia. Yövyimme siellä hotellissa. Leirillä saimme paljon tietoa käytännön asioista liittyen vapaaehtoisaikaamme täällä, opimme asioita hondurasilaisesta kulttuurista ja siitä miten selviytyä täällä, tai siis miten tulla paikalliseksi. :D Sekä tietysti tutustuimme toisiimmme. Ensimmäisenä iltana menin nukkumaan yhdeksältä muiden jäädessä vielä juomaan olusiaan tai muuten vain istumaan iltaa. Iltayhdeksältä! Tällaista ei ole tapahtunut varmasti ikinä elämässäni. :D Seuraavana iltana jaksoin jo vähän pidempään, enkä ollut ihan ensimmäinen nukkumaanmenijä. :)
Täällä muuten syödään vain kolmesti päivässä! Arvatkaa olinko nälkäinen koko leirin! :D
 | ||
Tästä ajattelimme tässä kaikessa olevan kyse. :)
|
 |
| Leirinuotio. :) |
 |
| Nää riippukeinut! <3 Oli kylmä aamu. :D |
 |
| Valle de Angeles |
 |
| Valle de Angeles |
 |
| Valle de Angeles |
 | ||
| Tämä oli hotellihuoneemme taulu. Tää todellakin on viiden tähden maa. <3 |
Sunnuntaina palasimme leiriltä takaisin Tegusiin. ICYE:n toimistolta jatkoin matkaani radiotaksilla kotini lähellä sijatsevaan ostoskeskukseen. Taksi on siis ihan tavallinen liikkumistapa täällä ja radiotaksi on yksi kolmesta erilaisesta taksityypistä. Kerron Tegusin hullun kaoottisesta liikenteestä myöhemmin. :D Ostoskeskuksessa tapasin lisää perhettä. Perheen äidillä on naapurissa asuvan pikkuveljen lisäksi myös Yhdysvalloissa asuva isosisko. Heidän vanhempansa asuvat myös naapurissa, siinä samassa talossa, jossa perheeni äidin veli. Molemmat talot ovat aivan identtiset. Tämän Yhdysvalloissa asuvan siskon tyttären ja hänen kaksi lastaan, joista toisella oli syntymäpäivä, tapasin tuolloin myös.
Jo toisen kerran ensimmäisen viikkoni aikana päädyin myös elokuviin. Elokuva ei oikeastaan ollut erityisen hyvä, muttei se yhtään haitannut, koska olin niin vaikuttunut siitä elokuvateatterista. Ihmettelin, kun käteeni työnnettiin menua, jonka myös veimme mukanamme saliin ja sinne tuli tarjoilija kysymään, mitä haluaisimme. Sieltä sai vaikka mitä! Ruokia, jälkiruokia, viinejä, cocktaileja sekä tietysti myös popcorneja ja virvoitusjuomia. Penkit kääntyivät mukavaan lepoasentoon nappia painamalla ja pöydät sai tietysti käännettyä eteensä ruokiaan varten. Olihan siellä myös jotenkin superhyvät äänet, mutta itse olin tietysti vaikuttunein saamastani mansikkasuklaakrepistä ja viinistä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti