Projektistani

Mitä minä täällä oikeastaan teen?

Ennen La Esperanzaan saapumistani ja vapaaehtoistyöni aloittamista ICYE:n koordinaattori kertoi minulle, että ensimmäisen kuukauden ajan tulisin vain tutustumaan projektiin, jossa tulen työskentelemään ja tulen näkemään ja oppimaan paljon, ja että sen jälkeen voidaan päättää, mitä haluan tehdä.

Voitte varmaan arvata, että ei mennyt ihan niin. Kerroin jo, että ensimmäisellä viikolla en vielä tehnyt mitään muuta kuin odotin. Toisen viikon maanantaina paikalla oli se ainoa henkilö, joka puhuu englantia. Kyllä jotkut muutkin vähän osaa. Minulle oli kerrottu, että hän tulee esittelemään minulle koko projektin. Arvatkaas miten se meni. Minulta kysyttiin, minkä verran tiedän. Sanoin, että sen verran, että projekti auttaa tämän alueen pienyrittäjiä eri tavoin. Sitten minulle sanottiin, että niin siinä se pääasia oikeastaan olikin. Seuraavaksi olimme jo matkalla kotiini hakemaan tietokonettani, jotta voisin aloittaa työt. Minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta henkilökohtainen hygienia ja että voisin aloittaa sen englanniksi, koska en siihen espanjaksi todellakaan kykene. Siinä sitten kirjoittelin tietämättä oikeasti mistään mitään. Tai siis tiedänhän minä siitä hygieniasta, mutta kovin selvää ei ollut, mitä olen tekemässä ja miksi.

Muutaman päivän sitten kirjoittelin siitä aiheesta jotain. Näytin sen työkaverilleni, joka sitä englantia osaa ja hän oli oikein tyytyväinen. "Muy bien, good job Jonna!" Niin mutta että mitenhän tästä pitäisi nyt sitten jatkaa? Voisin kuulemma tehdä jotain samanlaista aiheesta first aid. Okei, nyt minulla on englanninkielistä tekstiä aiheesta henkilökohtainen hygienia ja vielä enemmän englanninkielistä tekstiä aiheesta ensiapu. Ei muuten ollut ihan helppo aihe tuo ensiapu englanniksi. En todellakaan osaa niitä sanoja englanniksi, joten sen tekeminen vei aika paljon kauemmin aikaa ja aiheutti myös hyvin paljon turhautumista.

Arvatkaa, olenko monta kertaa tämän ensimmäisen työskentelykuukauden aikana ihmetellyt, miksi ihmeessä minä täällä olen ja teen tätä ja mitä oikeastaan edes teen ja onko tästä hyötyä yhtään kenellekään? Yleensä päädyn siihen, että ei ole missään mitään järkeä, mutta ehkä vielä jonain päivänä on.

Englantia puhuvan työkaverini äiti on myös espanjanopettajani. Hänen oli takoitus jo lähes kolme viikkoa sitten kääntää espanjaksi se tekstini henkilökohtaisesta hygieniasta ja sitten opettaa sitä sanastoa minulle, mutta eipä ole vielä tähän päivään mennessä tapahtunut sitä. Ehkä vielä jonain päivänä.

Viime viikon perjantaina pääsin ensimmäistä kertaa työskentelemään ilman tietokonettani. Minua pyydettiin näyttelijäksi videolle, jota kuvattiin jossain turistipaikassa. Olin tietenkin turisti. Ei tosin paljoa tarvinnut näytellä, kun ei minulla ollut aavistustakaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Astrid, joka oli toinen "näyttelijä", sanoi aina vain: "Vamos Jonna." (=Mennään Jonna.)  ja sittenhän me mentiin ja kamera kuvasi. :D Lähinnä me siellä kävelemisen ja ihmisten tervehtimisen lisäksi syötiin ja juotiin ja sitten mentiin katselemaan vesiputousta. :)

Toissaperjantaina sain viestin työkaveriltani, että he ovat järjestäneet, että voisin mennä paikalliseen high schoolin puhumaan ensiavusta, kun oppilailla on englannin tunnit. Oli vähän erikoinen aika saada tuollainen viesti, koska oli taas juhlapyhiä ja edellinen työpäivä oli ollut keskiviikkona. Itse tosin työskentelin Tegusissa tuon viikon enkä ollut toimistolla. Tai no lähinnä olin kipeänä, enkä paljoa työskennellyt, mutta tarkoitus oli kuitenkin. Kysyin sitten, että milloin ja vastaushan oli tottakai, että maanantaina. Ahaa, niin ei siihen varmaan tarvitse lainkaan valmistautua, vai oletetaankohan minun työskentelevän viikonloppuna? Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin sinne koululle vasta viikkoa myöhemmin. Kerron siitä seuraavassa postauksessa.

Olenko nyt sitten oppinut jotain työskennellessäni toimistolla yksin tietokoneeni kanssa ja kirjoittaen englanniksi? Olen minä varmaan vähän englantia oppinutkin, mutta se ei ole se kieli, jota täällä oikeasti tarvitsen. Voisin myös tehdä tämän saman missä tahansa muualla ja luultavasti muualla paremmin, koska nyt meillä on lähes joka päivä ongelmia netin kanssa ja välillä menee sähkötkin.

Työkaverini ovat tosi mukavia ja aina välillä joku tulee pöytäni viereen juttelemaan ja usein joku antaa jotain syötävää, lempijuttuni! :) Mutta lähinnä kaikki työskentelevät omilla koneillaan, jos ovat toimistolla. Yksi työkaverini antoi minulle ja eteläkorealaiselle vapaaehtoiselle, joka muuten ei puhu englantiakaan, ja nyt muutaman kuukauden työskenneltyään vähän espanjaa, espanjankielisiä kotitehtäviä. Niitä olen tehnyt välillä tylsistyessäni töissä ja työkaverini on minua auttanut. Työpöytäni sijaitsee kaikkein lähinnä ulko-ovea ja kaikki sisäänastuvat asiakkaat alkavat ensimmäiseksi puhua minulle ja minä katselen epätoivoisena jonkun muun suuntaan, että voisittteko sanoa jotakin, kun itse en yleensä yhtään ymmärrä. Nyt osaan jo sanoa espanjaksi, että hän on kokouksessa tai odottakaa hetki. Sitten haen jonkun muun paikalle. :)


Viime viikolla kertoessani turhautumisestani toimistolla istumiseen minulle sanottiin, että ehkä muutaman viikon päästä voin alkaa mennä jonnekin, mutta ensin espanjani on oltava niin hyvä, että ihmiset ymmärtävät minua. Tarkoitus kai on jossain vaiheessa mennä pitämään työpajoja yhteisöihin, jotka ovat asiakkaitamme. En vain oikein tiedä, miten minun ajatellaan espanjaa oppivan, kun istun kahdeksan tuntia päivässä toimistossa ja kirjoitan englanniksi. Työskentelen tosiaan kahdeksasta viiteen. Noin klo 12-13 on tunnin lounastauko, joka on omaa aikaa ja sen vuoksi koko työpäivän pituudeksi tulee yhdeksän tuntia.

Täällä työskentelen.