Kauan odotettu viesti

Ensiksikin sanon, että luulin nyt voivani kirjoittaa sellaisen: "Nyt se viesti vihdoin tuli. Olen niin innoissani!"-tekstin. No, tämä ei nyt ole ihan sellainen. :D

20 päivää lähtöön ja tänään se kauan odotettu sähköposti tuli. Se, jossa kerrotaan missä tulisin asumaan ja mitä tekemään Honduras-vuoteni ajan. Tai itse asiassahan minulta vielä kysyttiin, sopiiko tämä ehdotus minulle. Nyt en oikeastaan tiedä, mitä ajatella.

Ensiksikin viestissä sanottiin, että olisin ollut täydellinen johonkin projektiin vanhusten kanssa, mutta koska olin itse toivonut, että ei juuri vanhuksia, niin minulle ehdotettiin nyt jotakin muuta. Toiseksi siinä sanottiin, että vaikka toivoin isäntäperhettä, niin voisin kuitenkin tutustua tähän projektiin ja se olisi minulle varmasti todella hyvä, vaikka asuminen olisi projektin yhteydessä.

Luin sitten kuvausta projektista. Se on jokin uskonnollinen järjestö. Joka päivä rukoillaan, mutta niihin ei olisi pakko osallistua. Sinänsähän kristilliset arvot ovat mielestäni hyviä ja jos toiminta perustuu niihin, voisi se olla ihan hyvä juttu, mutta epäilytti vähän kuitenkin. Odotin siitä seuraavan myös joitain rajoituksia.

Paikka on siis koti 17-25-vuotiaille miespuolisille henkilöille, jotka tulevat jotenkin vaikeista oloista tai elämäntilanteista. Heitä asuu siellä 25-30. Luin lisää ja joitain rajoituksia siellä kerrottiin. Ei tupakointia eikä alkoholia sallita lainkaan kodissa. Toki isäntäperheessä voisi olla samat säännöt ja en tupakoi, mutta ajatuksena vain tuntuu vähän ikäviltä tuollaiset kiellot. Siinä myös sanottiin, että loput säännöt kerrotaan siellä. Hieman epäilyttävää.

Itseäni ehkä eniten häiritsevä kohta oli tämä "The volunteer’s dress code should be casual attire such as tennis shoes, t-shirts, jeans, etc. Female volunteers should avoid using shirts with cleavages which are too pronounced, as it’s important to remember that there are male teenagers living within the home, and this might distract their attention because they are living in an all-male home, which may also be considered a cultural difference."

Olen tässä käynyt läpi vaatteitani. Ajattelin voivani luopua joistain hameistani, silti niitä jäi jäljelle 12 kappaletta. (Löysin myöhemmin vielä lisää.) Housuja omistan kolmet, enkä niitä juurikaan käytä. Kesälämmössä käytän vain toppeja. Olin ajatellut, että ehkä olisi hyvä omistaa edes yksi hame, joka peittäisi polvet, mutta ilmeisesti sekin olisi liian säädytön. Tuntuu kuin olisin menossa luostariin. Naisena munkkiluostariin, paitsi että asukkaat eivät taida olla kovin munkkimaisia.

Tiedän toki, että on eri kulttuuri ja siellä miesten suhtautuminen voi olla erilainen (vähän ahdistava ajatuskin) ja sitä kai kannattaa sitten välttää. Silti tuntuu niin väärältä, etten voisi itse päättää edes omasta vapaa-ajan pukeutumisestani.

Ensireaktio oli ehkä pieni shokki ja olen aika huvittunut koko jutusta. Voisinhan sanoa tähän vielä ei, mutta toisaalta tämä olisi varmasti hyvin erilainen elämänkokemus. Ajattelin vain jo koko Hondurasin olevan riittävän eksoottinen, saati sitten tämä.

Onneksi mä uskon selviytyväni kaikesta ja olen hyvä sopeutumaan. Ehkä haluankin ottaa juuri tämän haasteen vastaan. Olenhan mä kaikenlaisissa asumistilanteissa jo viimeiset 12 vuotta ollut, mutta tähän saakka olen saanut itse täysin päättää omista menemisistäni ja tekemisistäni ja varsinkin pukeutumisestani.

Näin myös esimerkin kodin aikataulusta. Viikonloppuna herääminen 6.15! Kauhistuttaa. En sitten tiedä, miten aikaisin viikolla jo pitäisi herätä. Yritän ajatella tän niin, että ehkä sopeudun Hondurasin rytmiin hyvin, kun siellä on kello 8-9 tuntia vähemmän kuin Suomessa. Itsellänihän on Suomessa nyt yövuororytmi. Silti klo 6 aamulla kuulostaa aika hirvittävältä. Ehkä otan mukaani kellon, joka näyttää aina Suomen aikaa. Silloin kello olisi 14 tai 15. Siihen aikaan jo voisinkin herätä.

Kaikesta selvitään! Nukun yön yli ja katsotaan miltä huomenna tuntuu. Luultavastihan laitan sinne viestiä, että kyllä tämä sopii. :D