Joulu Hondurasissa

Joulu on minulle juhlista rakkain ja vuoden ajoista tärkein. Kaikki muut juhlapyhät olen varmasti moneen kertaan viettänyt töissä, mutta joulun olen aina ollut perheeni kanssa. Omaan jouluuni kuuluu paljon perinteitä, jotka toistuvat joka vuosi samanlaisina. Ennen lähtöäni Hondurasiin ajattelinkin, että joulu täällä voi tulla olemaan itselleni se vaikein.

Siksipä olinkin yllättynyt miten suuri Suomi-ikävä iski jo itsenäisyyspäivänä. Haikeana katselin kuvia suomalaisista juhlaillallisista, koska ruokaa jos mitä täällä kaipaan. Frijolesit (punaiset pavut), platanot (yhdenlaiset banaanit, yleensä paistettuina) ja (maissi)tortillat ovat jo aikaa sitten alkaneet tulla korvista ulos. Ei ole kovin monipuolista ravinto täällä.

Itsenäisyyspäivää seuraavana päivänä koristelimme kuusta. Itkuhan siinä vain tuli, koska muovikuusi ja kaikki ne koristeet, joista en pitänyt, ja koska kuusi nyt vain kuuluu koristella vasta jouluaattoaamuna. Päätimme jatkaa koristelua myöhemmin, koska täytyi kuulemma ostaa myös uusia koristeita.

Pieni osa joulukauppaa.

Joulukauppakin sai minut lähinnä surulliseksi. Niin paljon heikkolaatuista muovikrääsää. Kaiken sen keskellä mietin, ovatko kaikki nämä ihmiset alkaneet vasta tänä vuonna viettää joulua vai miksi he ostavat ostoskärryittäin uutta joulukrääsää kotiinsa. Tekevätkö he niin joka vuosi ja mitä niille vanhoille tapahtuu? Olimme tosiaan ostamassa koristeita joulukuuseen. Aika paljon niitä ostoskärryihin ilmeistyikin. Muita koristeita en antanut ostaa, koska en ole koskaan nähnyt niin paljon joulukoriste-esineitä, kuin nykyisen kotini varastosta löytyi. Ostoskärryihimme eksyneet muovikukat sain neuvoteltua jäämään kauppaan, mutta seuraavana päivänä niitä samaisia kukkia ja vähän muitakin löytyi kotimme maljakoista. Niitäkin oli ollut varastossa.

Jonkun muun kärryt.

Meillä kuusen koristelu on aina ollut lasten puuha. Itse tietysti lukeudun niihin lapsiin. Siinä ei paljon symmetriaa mietitä ja kuusesta löytyy paljon itsetekemiämme koristeita ja koristeet ovat samat vuodesta toiseen. Täällä joulukuuset näyttävät yleensä kutakuinkin tältä. --> Kuusi on piilotettu kaikkien koristeiden alle ja usein niissä on vielä sellaisia mielestäni tosi rumia suuria nauhoja. Minulla on vähän toisenlainen käsitys joulukuusen koristelusta.

Tulihan siitä kuusestamme sitten lopulta ihan nätti.

Joulukalentereita täällä ei myydä, ei sitten minkäänlaisia. Koska en ole enää moneen vuoteen syönyt karkkia, olen hankkinut itselleni joka jouluksi kuvakalenterin. Olin aika harmissani, kun ei täältä sellaista löytynyt. Siksipä minulle tehtiin sellainen. Tänä vuonna kalenterini olikin ehdottomasti parhain ikinä!

"still waiting for the snow to fall"

Lisää luukkuja ilmestyi päivien kuluessa.

Jouluaaton luukku.

Halusin kotiimme myös joulutonttuja. Valmiinahan niitä ei täältä saa ja omat piirustustaitoni eivät ole ihan maailman parhaimmat. Siksipä tarvitsin taas vähän apua. Näytin netistä kuvia, millaisia suunnilleen haluaisin ja tällaisia sitten sain:

Itse osallistuin leikkaamalla ne tontut.

Mun lempparitontut.

Joulu ei ole täällä niin kovin iso juttu. Tai se on kyllä tärkeä ja kaikki ovat silloin yhdessä perheidensä (mahdollisesti myös ystävien) kanssa, mutta siihen ei kuulu lainkaan niin paljon perinteitä kuin Suomessa. Lähinnä se muistuttaa uuden vuoden juhlintaa. Silloin jopa ammutaan raketteja ja vielä enemmän sellaisia raketin kaltaisia, jotka eivät kuitenkaan näytä hienoilta, vaan ovat vain ja pelkästään kovaäänisiä! Missä on joulurauha? Täällä joulun vietto myös alkaa vasta myöhään aattoiltana. Siksipä sain tuoda jouluumme ihan niin paljon suomalaisia jouluperinteitäni kuin vain suinkin mahdollista.

Koska olen kotoisin Itä-Suomesta ja olen ollut jostain kaksivuotiaasta saakka aina mummon kanssa tekemässä karjalanpiirakoita, ovat ne itselleni se kaikkein tärkein jouluruoka. Niihin vain tarvitaan ruisjauhoja. Tavallisista ruokakaupoista täällä löytyy vain vehnä- ja maissijauhoja. Onnekseni asun maan pääkaupungissa ja täältä löytyy Organica-kauppa, joka myy joitain erikoistuotteita. Sieltä löytyivät myös ruisjauhot! Voi sitä onnea, kun sain sen ruisjauhopaketin syliini. Jouluni olisi pelastettu, saan karjalanpiirakoita. Myös sushi-riisiä täältä saa ja siitä tuli oikein hyvä riisipuuro.

 

Koska minulla ei tuolloin ollut töitä ja vietin joulukuun lähinnä kotona, oli minulla hyvin aikaa valmistella joulua. Sitä aikaa nimittäin tarvittiin. En edes tiedä, kuinka monta kauppaa tuli käytyä läpi, että jonkinlaiset ainekset (varsinkin joulumausteet) kaikkiin haluamiini jouluruokiin löytyivät.

Mitään valmista tai edes puolivalmista jouluruokaa täältä ei tietystikään löydy. Siksipä tein kaiken itse. Piparkakkutaikinan alusta asti tekemiseen kuului muun muassa tuoreen pomeranssinkuoren raastamista ja kardemumman kuorimista ja murskaamista. Valmistin myös ensimmäistä kertaa itse glögiä ja graavasin lohen. Tein myös porkkana- ja bataattilaatikot, koska ne ovat omat lempparini.

Tässä valmistui vaalea glögi.

Luumuhilloa en alkanut tekemään, mutta onnistuin lopulta löytämään jotain marmeladia.

Rosolliin olen yleensä käyttänyt etikkapunajuuria, mutta tällä kertaa keittelin ne itse. Suolakurkutkin lopulta löytyivät.

Käytin varmaan jokaista löytämääni keittiövälinettä ja jokunen oli ostettava lisää.

Laatikoihin oli vaikeinta löytää mausteita ja korppujauhot oli valmistettava itse.

Joulupipareita leipomassa.

Jostain syystä täällä ei ole tapana käyttää uunia, enkä tarkoita vain omaa perhettäni vaan ihan yleisesti tässä maassa. Piparit eivät tahtoneet paistua 200 asteessa. Tuli sitten mieleeni, että ovatkohan muuten Fahrenheit-asteita. Kukaan ei tiennyt, koska ei sitä uunia kukaan koskaan käytä. Kokeilin ja totesin, että Fahrenheiteja taitavat olla. Tarvittiin aika paljon lisää lämpöä.

Raúlin ja mun tekemät linnut. Voitte arvata kumpi on kumman. Multa kysyttiin, onko se lohikäärme.

Jouluaatto

Aattoaamuna heti herättyäni sain videopuhelun perheeltäni Suomesta, joulupukki oli juuri tullut käymään. Kiitos pikkuveljeni ja siskonpoikani, olen aina saanut viettää lapsijoulua, johon kuuluu myös joulupukin vierailu. Olin nähnyt joulupukin täällä aiemmin ostoskeskuksessa, mutta jouluaattona en odottanut sitä tänä vuonna näkeväni. Toisin kuitenkin kävi.

Lunta ja saunaa ei tänä vuonna ollut, mutta...

joulupukin puuroa syötiin aamupalaksi / lounaaksi,

Lumiukko katseltiin Youtubesta,

kynttilät syttyivät hautausmaan sijaan kotona

...ja tottakai kuunneltiin joululauluja (varsinkin suomalaisia) jo paljon ennen joulua.

Joskus kymmenen jälkeen illalla menimme naapuriin Raúlin siskon perheen luo. Siellä oli myös tämän siskon miehen isä ja sisaret perheineen. Joskus puoli yhdentoista aikaan saimme vihdoin ruokaa. Olihan minulle kerrottu, että jouluillallinen on vasta myöhään illalla, mutten silti ollut ihan sisäistänyt, että on mitenkään mahdollista, että jouluna voisi tulla nälkä. Mutta niin vain päädyimme nälissämme sitä jouluillallista odottamaan.

Tätä me sitten söimme. Riisiä, kanaa ja salaattia sekä tekemääni rosollia.

Lisäksi oli perunasalaattia.

En edelleenkään tiedä, mitä oikeasti on hondurasilainen jouluruoka, jos sellaista edes on. Minulle on kyllä kerrottu, että sellaisiakin olisi olemassa, mutta epäselväksi on jäänyt, mitä se sitten on. Jostain kumman syystä tänä jouluna emme mitään jouluista syöneet. Jouluun kuuluvan jälkiruoan sentään tiedän. Se on nimeltään torreja ja siitä on kaksi eri makuversiota. Pidin siitä toisesta. Joulujuomaa taasen on rompopo. Sekin oli ihan hyvää. Tamales on myös yksi jouluinen ruoka, mutta sitä ei syödä varsinaisesti jouluna vaan jo sitä ennen, eivätkä ne ole yhtään minun makuuni.

Kuvassa torreja ja rompopo. Nämäkin söimme / joimme jo ennen joulua.

Kaksi erilaista torrejaa.

Täällä on tosiaan tapana syödä perheen kanssa jouluillallinen. Sen jälkeen mahdollisesti ammutaan raketteja tai niitä superkovaäänisiä raketinkaltaisia. Kuunnellaan musiikkia, joka ei ole lainkaan jouluista ja mahdollisesti jotkut tanssivat. Meillä ei ollut tanssia, mutta kovaääniset musiikit kyllä. Monet lähtevät tämän jälkeen ulos viettämään iltaa ystäviensä kanssa. Meidätkin kutsuttiin jonnekin, mutta sille sanoin aika ehdottoman ein. Ehkä sitten uutena vuotena, mutta ei jouluna. Uutta vuotta tosiaan vietetään täällä tismalleen samoin kuin joulua.

Näin perhekeskeiseksi kulttuuriksi minua kovasti kummastuttaa aina vain, miksi nämä eivät syö saman pöydän ääressä. Sellaista ei vain tapahdu koskaan, ei edes jouluna. Vaikka talo oli täynnä väkeä, niin vain kaksi ihmistä tuli kanssamme syömään samaan aikaan ja saman pöydän äärelle. Siihenhän mahtuisi noin kymmenen ihmistä.

Niin ja täällä syödään kertakäyttöastioista, ettei tarvitse tiskata. Varsinkin kaikissa juhlissa on vain kertakäyttöastiat, mutta usein myös arkena ihmiset päättävät ottaa ne käyttöön ihan vain välttyäkseen tiskaamiselta. Tuntui vähän erikoiselta syödä jouluna muoviastioista. Omat lasit olimme kuitenkin ottaneet mukaamme.

Yleensähän täällä tosiaan käy joulupukki myöhään yöllä, kun kaikki jo nukkuvat. Lapset avaavat sitten lahjat seuraavana aamuna, mutta tänä vuonna olimmekin vielä hereillä, kun joulupukki puolen yön aikaan tuli käymään. Jos joku on miettinyt, miten se joulupukki kaikkiin koteihin yhden vuorokauden aikana ehtii, niin eihän sen tarvitsekaan, koska aikaero. Olihan jo seuraava aamu Suomessa, kun pukki täällä vieraili.

On täällä muuten yksi jouluperinne, tai ainakin tässä perheessä on. Raúlin äidille uskonto on hyvin tärkeä ja heillä on ollut tapana jokaisena adventtina yhdessä lukea jotakin siihen liittyviä tekstejä sellaisen seimipöydän äärellä. Minä tietysti hölmönä kyselin, että missäs Jeesus-lapsi on, kun ei se ole seimessään. Sitten minulle kerrottiin, että se syntyy vasta jouluna. Niin joo. :) Jouluna se sinne sitten ilmestyi.

Joulupäivä

Joulupäivän aamuna lapset tosiaan availevat kuusen alle ilmestyneitä lahjojaan, mutta meillä sellaisia ei ollut. Ainoa jouluinen juttu tässä päivässä oli joululounas. Sellaistakaan ei olisi tänä vuonna ollut, jollen olisi sitä meille tehnyt. Söimme kotona Raúlin perheen (vanhempien ja siskon perheen) kanssa. Edelliseltä illalta oli jäänyt ainoastaan kanaa. Jouluruokaa ei riitä edes seuraavaan päivään? Ihmeellisiä asioita olen täällä kokenut. Sen kanan lisäksi söimme tekemiäni jouluruokia. En ollut tehnyt niitä kovin montaa sortttia, koska luulin, että muuta jouluruokaa olisi paljon. Katoin pöydän valmiiksi ja laatikot odottivat uunissa niin kauan, että kaikki olivat samaan aikaan valmiita syömään. Kukaan ei siten voinut välttyä yhteiseltä ruokailulta. En sitten tullut ottaneeksi kuvaa tästä ainutlaatuisesta hetkestä, kun kaikki olimme yhdessä syömässä. Yhä edelleen se on ainoa kerta koskaan, kun olemme kaikki yhdessä saman pöydän äärellä syöneet.

Joulupäivänä hondurasilaisilla perheillä on myös tapana käydä yhdessä elokuvissa, mutta sitäkään me emme tänä vuonna tehneet. En sitten tiedä, mihin tämän perheen joulu on kadonnut. Kuulemma joulut ennen olivat enemmän jouluisia.

Tulin Hondurasiin alun perinkin sillä ajatuksella, että tulen viettämään täällä koko vuoden, myös sen joulun. Joten vaikka kaipasinkin suomalaista joulua, niin en minä silti olisi halunnut palata jouluksi Suomeen. Minulle oli tärkeää, että saan kokea täällä koko vuoden myös kaikkine juhlineen. Nyt kun ne on nähty ja koettu, niin voi kuinka odotankaan joulua Suomessa!